Metsästyslinjaisten labradorinnoutajien blogi

Vielä reilu viikko olisi ähkyttävä, mutta nyt on pientä pahoinvointia näkyvissä eikä ruoka maita. Rixu ei ole yhtään lihava, mutta vatsa on pullukka. Olo on kuitenkin tukala ja öisinkin herättää pissalle. Kuvissa Rixu 53vrklla.

Vatsanahan alla sikiöt pyörivät ja niitä voi laskea ainakin kolme puolellensa. Osa on varmasti kylkiluiden alla, joten ultraröntgensormieni tulos on 6-8pentua. Väreistä ei vieläkään tietoa ja siksi otan näitä musta-koira-valkoisella-hangella-kuvia, että muistaisin, miksen halua enää koskaan mustaa koiraa.

Viikonpäästä viikonloppuna on kutimet ja kirjat valmiina, että jaksamme odottaa ihmettä tapahtuvaksi.

ja jännitys päättyy. Joka päivä sitä ihmettelee, että kuinkahan monta mussukkaa Rixun mahasta ulos tupsahtaa.

Nyt on 48vrk kulunut ja maha näyttää riittävän isolta, kun se vielä kuitenkin kahden viikon ajan kasvaa. Ehkei ulkopuolinen edes huomaa, että koira on lihava, mutta meidän mielestämme Rixu näyttää hylkeeltä, varsinkin ollessaan seisaallaan.

Etiäiset osoittautuivat hallusinaatioksi. Omaa intuitiotaan on seurattava, vaikka se tarkoittaisikin odottelua. Täytyy ainakin yrittää ottaa itselleen sellaista pentua, joka tuntuu omalta. Etsintä jatkuu.

Samoin jatkuu Rixun laajeneminen.

40vrk on tiineyttä takana ja mimmin vyötärönympärys on levinnyt alun 54cm:stä 59cm:iin. Leviäminen näkyy koko kehossa eikä pelkästään vyötäröllä, myös rintakehä on levinnyt. Saisi samalla tuo kuonokin vähän levitä

Lenkkeilyt kuluttavat hermoja, koska Rixu syö kaiken mahdollisen. Metsässä oksia, jolloin ulostaminen on tuskaista. Pellolla myyriä suolinkaisineen. Kaupungissa mehujääkakkoja teiden varsilla. Pyörällä hihnalenkit ovat mielekkäimpiä. Matolääkitys on meneillään.

Välillä täytyy antaa sikiöille kyytiä, vaikka liikkuminen onkin jo hyvin maltillista. Viimeinen kolmannes alkaa ja jännitys tiivistyy. Rixu näkee enemmän unia nukkuessaan kuin aikaisemmin. Se haukkuu ja murisee ja silmät pyörii päässä. Se varmaan valmistautuu koulimaan pentusiaan.

Pitkän pohdinnan jälkeen teimme aluksi koeluontoisen ratkaisun pesämme uudelleenjärjestelyihin. Rauha on kärsinyt allergiasta, johon raakaravinto on tuonut helpotuksia, mutta silti kortisonia on päivittäin tarvittu. Nyt kokeilemme ilmastonmuutosta eli Rauha muutti 600km päähän Enoon pois ruuhkasuomen pakokaasuista. Sille löytyi pölyttömämpi koti vanhan tutun siivousintoilijan taloudesta. Jos Rauhan terveys pysyy hyvänä, niin Pohjois-Karjalaan se sitten jääkin toimimaan sosiaalityönerityisasiantuntijana.

Rauha kilpailee nyt spankku-Iivarin kanssa perheenjäsenten huomiosta ja sitä riittää kyllä molemmille. Rauha jakaa tottelevaisuuden ilosanomaa ympärilleen ja näyttää, miten mukavaa ja vaivatonta on elää koulutetun koiran kanssa. Iivari ei oikein jaa tätä näkemystä, mutta sopeutunee tilanteeseen kuin mies.

Rixu on ottanut kotona Rauhan roolit itselleen. Se kerjää keittiössä ja kun istahtaa tv-tuoliin tai heittäytyy pitkäkseen, niin koira on kainalossa. Rixu ei selvästikään nauti enää pitkistä pyörälenkeistä ja metsässäkin pysyttelee lähistöllä. Toivon, että tämä kontaktihakuisuus ilmenee myös ensi kauden lämpimän riistan kokeissa.

Rixun kroppa on pyöristynyt mukavasti eikä annettu ruoka tahdo riittää. Ettei vaan pentuja tulisi kymmentä enempää!

Joulun jälkeen marssijärjestyksen muutoksia, mutta nyt bongaillaan tonttuja.

KHNn Mestaruudesta todella kilvoitellaan. Kaikki kolme palkittua olivat yhden pisteen päässä toisistaan. Tällä kertaa Rixulla oli se pisteen etumatka ja sillä tuli Mestaruus kotiin. Kyllä minuakin on aina harmittanut pisteellä häviäminen

Jaatisen Tepa/Kata ja Laineen Mika/Aada antoivat hyvän vastuksen. Kirsi Launomaa ja Jammu Koivuhuhta arvostelivat WT-kokeen hytisten kylmästä. Kuva: Ulla Pihlaja.

Sellainen etiäinen on ilmassa, että pentu tulee taloon jo ennen Rixun synnytystä. Onkohan se vaan haavekuvaa? Joulun alla saa toivoa mitä vaan.

Rixu astutettiin Delfleet Hawkilla eli Lee:llä 6.12 ja seuraavana päivänä uudemman kerran, että pentuja varmasti saataisiin aikaiseksi. 

Matka oli erittäin onnistunut, sillä vakuutuin Leen sopivuudesta Rixun pentujen isäksi monella tapaa. Näimme Leen arjessa ja töissä, kyselimme muiden mielipiteitä koirasta sekä näimme sen jälkeläisiä.

Lee osoittautui ystävälliseksi, avoimeksi ja rohkeaksi urokseksi. Siltä puuttuu machoilu käytöksestään täysin ja noutaessaan se keskittyi työntekoon. Sen ylösotot ovat nopeita ja palautuksissa suu on rauhallinen.

Lee on keskikokoinen ja vankkarakenteinen. Sillä on myös erinomainen turkki!

Omakohtaisen tutustumisen lisäksi kuulimme eri tahojen mielipiteitä Leestä ja ne olivat yksiselitteisesti myönteisiä. Lee on perusrauhallinen, mutta innokas ja nopea työskentelijä. Puheiden lisäksi saimme myös seurata Leen jälkikasvun koulutusta. Tulevaisuuden toiveet ovat näidenkin nuorten koirien kohdalla korkealla.

Ihastuin näkemääni ja kuulemaani perinpohjaisesti ja Lee tuntuu täydentävän Rixun ominaisuuksia upeasti. Toivottavasti tulevat pennut todentavat toiveeni monella eri tavoin!

Jos kaikki menee hyvin, keltaiset ja mustat pennut syntyvät helmikuun alussa viikolla 6 ja pentujen luovutus olisi maaliskuun viimeisellä viikolla 13.

Matkanjohtaja, tulkki ja valokuvaaja Ulla Pihlajalle suurkiitos raskaasta, mutta ikimuistoisesta matkailusta Skånen perukoilla ja Tukholman kaduilla!

 Kouvolan kokeeseen emme sitten päässeet, kun Rixu aloitti juoksunsa kalenterimerkinnöistäni huolimatta.

Tällä viikolla pistäydytään Mäntsälässä ottamassa progutestejä, että osattaisiin varata lauttamatkaa Ruotsiin. Lee siellä odottaa. Astutus on todennäköisesti ensi viikon alussa. Jos kaikki sujuu hienosti, niin synnytys olisi viikolla 6 ensi vuonna eli vesimiehiä olisi tulossa. Tämähän onkin tärkeä kriteeri pentua valitessa: sopiiko pennun tähtimerkki sinulle? Pentujen luovutus viikolla 13.

Koe alkoi yhtä hyvin kuin edellinenkin, eli nostin arpajaisissa viimeisen starttinumeron,  joka oli nyt 16. Ryhmien ensimmäiset koirat olivat mukana kaksi tuntia vähemmän aikaa kuin me. Ei ihan tasapuolista, mutta kuuluu kokeen luonteeseen.

Koe oli tosi herkullinen, sillä kävelimme walk-upissa niin peltoja kuin risukkoakin. Sen lisäksi seisoimme drivessa. Spanielit nostivat lintuja, joita alussa löytyi tosi niukalti, pudotuksia tuli harvakseltaan ja kävelyä runsaasti.

Meille tullut ensimmäinen nouto oli helppo. Seuraava nouto oli pidempi, mutta Rixun linjat ovat suhteellisen suoria, joten yhdellä käskyllä se olikin paikalla. Yllättävintä oli se, että koira kuunteli jokaista käskyä. Haasteellinen paikka, sillä metsä kutsui vieressä. Kerran Rixu sinne sujahtikin, mutta tuli nätisti kutsusta pois. Pyöritin koiraa alueella, mutta lintua ei ilmaantunut, joten siirsin koiraa vasemmalle. Sieltähän riista nousikin. Tuli hyvä muistutus siitä, ettei riista välttämättä ole sillä alueella, missä tuomari sanoo sen olevan.

Opetus 1: koiran täytyy pysyä annetulla alueella (vaikkei siellä olisikaan riistaa). Tuomarin pitää nähdä, että ohjaaja sekä koira kuuntelevat ohjeita.
Opetus 2: ohjaajan täytyy laajentaa aluetta, jollei koira löydä määrätyltä alueelta järkevässä ajassa riistaa. Silloin pudotus ei todennäköisesti siellä ole.

Toisen Lasse-tuomarin pakeille mentiin juoksujalkaa, sillä heidän ryhmässään odoteltiin koiria. Meille tuli pudotus heinäpaalien taakse niin, että laukauksesta lähti muutamia lintuja lentoon. Laitoin koiran noutoon ja samalla heinäpaaleilta lähti vielä yksi kana lentoon ja Rixu singahti sen perään kuuntelematta pilliä. Pillillä ei kerta kaikkiaan ollut mitään tehoa. Onneksi spanieli nouti linnun, joten Rixu ei paluumatkalla saanut palkkiota juoksentelustaan.

Vielä kerran tänä vuonna menemme laajentamaan näkemyksiämme A-kokeeseen Kouvolaan, jollei juoksut ala ennen sitä. Ruuvia kiristetään vielä! Oli meinaan jo nyt nähtävissä parannusta edelliseen kertaan. Vaikkei muut ehkä sitä nähneet, mutta minä huomasin 

Nopealla koiralla pitäisi olla ensiluokkainen tottelevaisuus kuumissakin tilanteissa. Sitä me vielä yritetään aikaansaada, mutta vietikkään koiran kanssa se ei ole ihan yksinkertaista. Työtä se teettää, mutta periksi ei anneta!

Rixu pääsi starttaamaan Lumijoen kv-kokeeseen. Sarkkisen Tomi oli suunnitellut upean kokeen riistapellolle, missä kahdella tuomarilla oli aina pari koirakkoa vierellään ja edessä kulki ylösajavia koirakoita ja ampujia. Noutomatkat olivat suhteellisen pitkiä, pellot täynnä riistanhajuja ja koirille tuli pitkiä odotuksia. Saimme Rixun kanssa viimeisen numeron ja lämpö kerääntyi korvien väliin.

Kun lopulta tuli meidän noutovuoromme, Rixu käyttäytyi pettävän rauhallisesti. Lähetin sen ensimmäiseen noutoon, joka meni hyvin. Väliin tuli muutamia pudotuksia toisille koirille ja sitten jälleen meille. Laitoin koiran noutoon, ohjasin sitä pari kertaa lähemmäksi riistaa, jonka jälkeen Rixu otti jalat alleen ja katosi kaukaisuuteen. Vihelsin ja vihelsin, ja tuomari kehoitti kutsumaan koiran takaisin. Sanoin tekeväni sitä koko ajan. Rixu juoksenteli pellon toisessa päässä korvat lepattaen ajaen ylös löytämiään fasaaneja. Toinen tuomari huusi meille, että ottakaa koira takaisin. Ja minä aloin kutsua Rixua nimeltä ja toinen tuomari kehoitti minua menemään hakemaan koiraa. Lähdin juoksemaan tehtävää suorittamaan, kunnes kuulin "Ammu se". Oliko rikos niin suuri, että sen tähden piti koira ampua???? Laukaus - ja fasaani putosi. Rixu noukki sen taidokkaasti ja lähti tuomaan sitä minulle. Kuuli varmaan puhinastani, etten ollut hirveän onnellinen tuliaisista. Sain pidettyä kiukkuni kurissa - onneksi, sillä kokeessa ei koiraa saa kurittaa...

Kokeen jälkeen pääsimme pellolle ampujien taakse ottamaan muutaman noudon ja pysäyttelin Rixua noudoissa ja kaikki sujui taas hienosti. Maasto oli vaativa muillekin koirille, mutta löysin taas uusia puutteita koirani koulutuksessa. Kotona ryhdistäydyn jälleen ja osoitan Prinsessalle sen oikean paikan. Jos vaikka vielä päästäisiin johonkin lämpimän riistan kokeisiin tänä vuonna ennen juoksujen alkamista.

Jos Rixun pennut tulevat yhtään äitiinsä, niin omistajat joutuvat valinnan eteen. Jos pentua pitää kaverina, niin siitä ei saa kelpo koekoiraa. Kaverikoira pitää olla kotona erikseen. Onneksi meillä on Rauha!