Metsästyslinjaisten labradorinnoutajien blogi

Saimme kunnian Rixun kanssa edustaa Labradorikerhon joukkueessa noutajarotujen välisessä vuosittaisessa mestaruusottelussa Paraisten epävirallisessa WTssä.

Tuomarit olivat kilttejä eivätkä matkat olleet pitkiä, joten Rixu sai 95p sadasta. Treenikaverimme Mika ja Aada panivat vielä paremmiksi ja noukkivat rasteilta 97p/100. Heidän kannattaa nyt iloita tästä voitosta, sillä tämä asetelma ei tule toistumaan.

Myös Elina Salolla meni hyvin ja hän voitti ALO-luokan, joten Labukerho voitti muut joukkueet yli sadalla pisteellä.'

Rixu ei vielä ole fyysisesti palautunut äitiyslomaltaan, joten kuntoa täytyy toukokuu kasvattaa. Ehkä sitten kesällä on jälleen nähtävissä tykissään oleva lennokas koira.

Kuva: Anssi Koliini

Rixun kotiin jäänyt urospentu Chele kasvaa vauhdilla. Se on lähes äitinsä vastakohta, kontaktinhaluinen ja kiintymystään osoittava kiltti pentu. Pelkäsin, että se kasvaa kiinni äitiinsä eikä kiinny minuun, erityisesti kun äiti imetti sitä yli 11 viikoiseksi. Pennulla on kuitenkin niin paljon miellyttämisenhalua, että se ottaa luonnollisesti kontaktia minuun ja jopa kilpailee suosiostani äitinsä kanssa.

Chele on luonnonlahjakkuus. Sen suu on rauhallinen, otteet dameista syvät ja se haluaa kantaa damia keskeltä. Kun se löytää noudettavaa (roskiakin), se haluaa tulla näyttämään sitä eikä juokse pakoon saaliinsa kanssa. Tässä voi alkaa taas ahnehtimaan. Jarru olisi löydettävä ja annettava poikasen kasvaa ilman noutotreenejä.

Rixu eli NM-11 FI KVA Highhut´s Aquila voitti SNJn Vuoden 2011 Metsästysnoutaja-tittelin. Viime vuosi olikin Rixulle erittäin hieno. Mutta edelleen se on nuori ja nälkäinen  Ja polvi vaan paranee pennuista!

Loppuun asti tiiviisti yhdessä, kunnes sunnuntaina kaikki pennut  lähtivät uusiin koteihinsa. Pentujen maailmaan lähettäminen kävikin suhteellisen helposti, mutta vain koska meille jäi yksi keltuainen. Rixullekin näkyy riittävän yksi imetettävä eikä se kaipaile muita.

Jokainen pentu meni harrastavaan kotiin. Varmasti tullaan kuulemaan ja näkemään näitä mussukoita eri areenoilla. Toivon, että omistajat ovat tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Onni olkoon myötä!

Loppupäivät ovat kovin tunteellisia. Pennut ovat toisaalta hirveitä riiviöitä, jotka purevat kaikkea tielleen ilmestyvää. Toisaalta ne nukkuvat vielä kovin paljon ja silloin ne ovat kaikki enkeleitä.

Kelit ovat leudot, joten Rixu ulkoiluttaa pentusiaan monta kertaa päivässä.

Eläinlääkäri sirutti ja tarkasti joukon eilen ja kaikki oli priimaa. Mielenkiintoista nähdä, mitä näistä mussukoista kuoriutuu.

Taisteltuaan keskenään puolisen tuntia, puremiset on unohdettu ja sovussa nukutaan, tällä kertaa säkkituolissa.

Kun tästä täytyy kahden viikon päästä lähteä uuteen kotiin, niin voi olla pientä kaipuuta iholle!

Uudet omistajat saivat valita koirilleen nimet ja ne ovat

nartut:
k: Rixman Alman eli Jenni
m: Rixman Amanda eli Manta

urokset:
k: Rixman Armstrong eli Ove
k: Rixman Amateur eli Chele
m: Rixman Ace eli Haka
m: Rixman Albus eli Kaapo 

 Meidän pentuset taitaa olla aika pullukoita. Viisi viikkoisina on aika änkeämistä mahtua pienen Rixun nisille.

Ruokaillessa Rixu pitää pieniä kasvatuksellisia puheenvuoroja jälkeläisilleen.

Pentuset on kaikki varattu ja pääsevät harrastaviin koteihin. Ehkä ensi vuoden Derbyssä näkyy kuusi Rixulaista! Sikäli mikäli eivät syö toisiaan hengiltä tulevina kahtena viikkona. Aika julmaa touhua välillä sisarusten kesken.

Rixunkin on välillä pakko suojautua ja nousta sohvalle pitämään jöötä, etteivät naskalihampaat uppoa liian syvään.

Ensiaskeleitaan näytti Amanda tasan kaksiviikkoisena. Hieman oli meno huteraa eikä askeleita montaa tullut. Hellyttävä näky, mutta mimmi vaikutti hyvin määrätietoiselta.

Jenniä hieman ärsytti juuri avautuneista silmistä hohtava kevään valo. Se kehitteli itselleen silmäsuojat veljen korvista.

 Kaikki pennut painavat reilusti yli kilon, tytöt hieman vähemmän ja pojan jytkyt  puoltatoistakiloa.

Pennut ovat kasvaneet niin paljon, että pentulaatikkoa piti suurentaa. Pentuset haluavat selvästi vaellella ja opetella kävelemään. Etupää on useimmilla jo vahva, mutta takajalat eivät vielä kanna. Ei mene kuin muutama päivä ja ensimmäiset ovat varmasti jalkeilla.

Tänään aukaisi Mrmustaniska silmänsä. Muilla on vielä silmät kiinni, mutta milli siritystä havaittavissa.

Tyylikin on kaikilla muuttunut vauvamaisesta untelosta käärmemäiseen vilkkauteen. Ne ovat tulleet milkyyreiksi ja imevät äitinsä kuiviin. Tänään onkin mammalle maistunut ruoka ja juoma aivan erilailla. Nyt alkaa tiukka kasvuvaihe pennuilla ja nopea kehityksen kausi.

Kaikki on mennyt tähän 11 päivään asti erinomaisesti. Tiineysaikana emo sai olla täysin rauhassa eikä kokenut minkäänlaista stressiä. Synnytys sujui hienosti eikä missään vaiheessa olla tarvittu lääkäriä eikä antibiootteja. Ohjeita ja rauhoittavia signaaleja tosin olen tarvinnut ja niitä saanut puhelimitse monilta kolleegoilta pitkin matkaa.

Rixu hoitaa pentuja rauhallisesti ja määrätietoisesti. Me käsittelemme pentuja päivittäin ja aiheutamme niille positiivista stressiä, joka kirjojen mukaan edistää pentujen kehitystä lisäten niiden ongelmanratkaisukykyä ja stressinsietoa. Pennut taistelevat nisistä monta kertaa päivässä ja joutuvat pinnistämään ja punnertamaan olan takaa elintilan saamiseksi. Pieniä haparoivia kävely-yrityksiä on havaittavissa. 

Kaikki on edennyt hienosti ja pennut alkavat jo muistuttaa hieman koiraa marsun sijaan. Olen täynnä onnea ja ylpeyttä. Alku näyttää erittäin lupaavilta, mutta sehän olikin jo tiedossa, kun kyseessä on vesilohikäärmepennut!