Nyt on korkattu A-koe Rixun kanssa. Sekä koira että ohjaaja toimivat yllätyksellisesti. Arvonnassa saimme ryhmän viimeisen paikan ja epäilin, että se olisi huono asia. Ei pitänyt paikkaansa. Ensimmäiset koirat joutuivat töihin lähes aina ajon aikana, jolloin on vaarana se, että lähelle työskentelevää koiraa putoaa uusia pudotuksia, pahimmassa tapauksessa haavakko. Mikä ainakin meidän tapauksessamme voisi joutua väärään suuhun. Saimme siis odottaa vuoroamme rauhassa, kunnes ajot olivat ohi.

Rixu jaksoi kolme ajoa, joista jotkut olivat aika provosoivia runsaine pudotuksineen ja laukauksineen. Lämpenemisestään huolimatta koira kuunteli ohjauksissa pitkältäkin pilliä. Joskus Rixu olisi voinut ottaa pysäytyksen jälkeen paremmin annetun suunnan, mutta kaikenkaikkiaan teki nättiä työtä. Erinomaisen mukavaa oli, että tuomari Anders antoi Rixun tehdä jopa hakua eli kokeessa ei ollut pelkkiä ohjauksia.

Viimeisessä ajossa koiran pää oli täynnä ja saapuihan se kohtalokas haavakko tepsuttelemaan eteemme. Työssäoleva koira löyhytti sitä vielä hieman lentoon (muttei tottelevaisena koirana lähtenyt perään) ja siitä Rixu saikin sitten kimmokkeen karata sivultani noutoon. Tilannetajuni järkkyi tästä yllättävästä käytöksestä niin, että unohdin ajan, paikan ja tuomarin. A-kokeessahan toimitaan hillitysti ja hallitusti, mutta minä huusin ja lähdin juoksemaan koiran perään. Onneksi koira ja epäonnen haavakko ajautuivat kuusikkoon, missä hieman keskustelin Rixun kanssa tapahtuneesta. Tuomarilla oli ilmeisesti muuta ajateltavaa, eikä hän huomannut tahditonta käytöstäni enkä saanut porttikieltoa näihin lämpöisiin kokeisiin

Ensi perjantaina uudestaan, mutta hieman tyylikkäämmin toivottavasti!