Pääsimme kyyhkyjahdin alotukseen tuntemattomien metsästäjien pelloille. Yllättävän nopeasti koiratkin oppivat heidän metsästyskulttuurinsa. Istuin koirien kanssa puskassa näkemättä pellolle. Alussa hiivimme aina laukauksen jälkeen kurkkimaan tilannetta, mutta ajan kuluessa huomasimme, että kun kuului laukaus ja sadatus, pehvat kannatti painaa takaisin maahan. Kun kuului laukaus ja sitä seurasi hiljaisuus, joku pääsisi noutoon ja ryömimme esille. Aamuyöstä iltaan keskipäivällä siestaten upeassa Punkalaitumen metsästysseuran majassa vietimme 10.8 ja saimme vielä kaiken kyyhkynlihan itsellemme. Hieno päivä.

Lauantaina Rixu starttasi Suomen metsästysnoutajien mestaruuskokeessa Vesilahdella. Koe oli raskaassa vesilinnustusmaastossa, jossa Rixu oli kuin kotonaan. Mieletön työinto yhdistettynä kuuliaisuuteen, tarkkuus markkeerauksissa ja intohimoinen riistanlöytöhalu toivat meille puhtaan ykkösen, jolla Rixu sai SMNn mestaruuden täksi vuodeksi. Olin ihmeissäni koiran kyvyistä! Voi olla, että Rixu kulkee nokka pystyssä pitkän aikaa!

Sunnuntaina menimme Tammisaareen nomekokeeseen, jossa Rauha starttasi into piukeena. Riistana oli arvoriistaa ja sitäkin Rauha varmasti arvosti. Ihan kuin oltaisiin jo sorsalla. Rauha teki hienot työt ja sai ansaitsemansa kolmannen ykkösen ja oli tuomarin mielestä kokeen paras. Muut tarvittavat tulokset sillä onkin kasassa, joten siitä tuli FI KVA. Nyt se saa jäädä metsästyskoiraksi ja Rixun sparrariksi eikä sen kanssa enää kokeissa käydä.

On mielenkiintoista, kun Rixun kanssa jännitän kokeessa valtavasti, mutta Rauhan kanssa minut valtaa rauha. Johtuu varmaan siitä, että ehdin Rauhan kyytiin, mutta Rixu on aikaisemmin jättänyt minut kyydistään jossain vaiheessa koetta ja pelkään hukkaavani sen jossain kohdassa. Rixun nopeus vaatii ohjaajaltakin refleksejä ja vielä ei ole kaikki kohdillaan. Ehkä vanhetessaan Rixu vähän hidastaa ja rutiinien muotoutuessa hitsaannumme hieman paremmin yhteen.

Oli upea viikonloppu, josta suuri kiitos lankeaa treenikavereille. Kiitos uusista maastoista, toisista näkemyksistä, hienoista ja vähemmän hienoista heitoista ja kärsivällisyydestä.

Luen metsästyksen ansioksi sen, että koirani ovat säilyttäneet tehokkaan itsenäisyytensä markkeerauksissa ja haussa, joten kiitokset myös jahituskavereille, joiden ansiosta olen päässyt koirineni metsälle. Isot halit ja tykkäämiset!

Kiitos Pihlajan Ullalle ja Rupposen Timolle kuvista!