Ihan kuin alkaisi yhteistyö sujumaan Starttasimme Rixun kanssa nomen SM-kokeessa Virroilla ja perjantain karsintakokeessa Rixu nappasi ykkösen. Se käyttää tosi hyvin vainuaan ja löytää riistaa tehokkaasti. Finaalissakin se esitti ammatillista osaamista ja lopputulokseksi lurpsahti SM-titteli eli Rixu on nyt NM-11 Highhut´s Aquila. Pikkusen hölmistyttää, että onko se jo todella kolmivuotiaana kukassaan!

Olen ihmetellyt Rixun paikallistamiskykyä ja tullut siihen tulokseen, että se ei edes yritä paikallistaa täsmällisesti mitään, vaan painaa mieleensä pudotusalueen ja luottaa siellä nenäänsä ja kaivaa pudotuksen ylös. Tässä se eroaa monesta muusta sukulaisestaan, jotka ovat suoraviivaisempia damille etenijöitä pellolla kuin Rixu. Minua on usein ärsyttänyt se, että pellolla Rixu pyörii alueella ja etsii rauhallisesti damia, lopulta sen kuitenkin löytäen. Olen ihmettellyt, että miksei se voi markkeerata tarkemmin.

Mutta nyt on kokeissa tullut kolmoismarkkeerauksiakin, jotka Rixu on nostanut tarkasti mutta harkiten ja aina alueen pitäen. Kolmea markkeerausta ei voi pitää mielessä sentilleen, vaan tärkeintä koiralle on pitää mielessä juuri ne alueet, joille pudotus on tullut ja sen jälkeen käyttää tehokkaasti nenäänsä löytääkseen pudotukset. Eli Rixun oma persoonallinen markkeeraustyyli onkin järkevin ja tehokkain tapa varmistaa onnistuneet noudot. Taas olen murehtinut turhia.

En olisi tietenkään selvinnyt viikonlopusta ilman tehokasta huoltotiimiäni. Se piti jatkuvasti pientä ärsytystä ylläni etten vaipunut tyytyväisyyden koomaan vaan olin koko ajan iskukykyinen. Perjantaina maastossa huolto ei toiminut ollenkaan ja lauantaina sitten niin tehokkaasti, etten saanut la-su yöllä unta. Sunnuntaina kaikki oli kohdillaan, kun ensin antauduin puheväleihin tiimini kanssa. Uhkasin tiimin vaihdolla, mutta nyt kun lopputulosta katsoo, niin harkitsen vielä asiaa. Kiitos siis kovasti huoltoporukallekin!

Rixu sai kermakakkukahvit juhlan kunniaksi.